grazy

Tänään satoi vettä kun hain unnan. Tai sade oli lakannut juuri, mutta maa oli täynnä lätäköitä joita yritin parhaani mukaan väistellä. Ja Unna kannusti että polje isi kovempaa nuo tuolla kaukana muuten voittaa - isi nopeammin, tämä on kilpailu!!! Ja minä poljin.

Edistyksen askelia on ilmassa - vielä pari kuukautta sitten piti Unskin vieressä istua että sai tytön uneen. Nyt voin jo puuhailla omiani ja tyttö nukkuu itsestään. Pieniä askelia:) Lapset ovat peilejä - siis vanhempien käyttäytymisestä. Unna pyysi juuri ennen nukkumaan menoa että " saisinko vähän särskymis-lääkettä kun minun sormi on kipeä". Sormessa oli tikku ja mehu kävi hyvin särskymislääkkeestä:). Kaikkea ne oppii.

Kohta alkaa minulla loma - seitsemän työpäivää vielä. Unnan loma alkaa myös. Ja minun vege kuukausi. Yksi minun parhaista ystävistä on ollut jo vuosia kasvis syöjä ja hän on koittanut puhua minut ympäri - edes kokeilemaan. No nyt sitä sitten mennään elokuu ilman lihaa. Jännää tulee:) Unnan äiti on tätä nykyä myös veetabiksi - mistähän minun tyttö sitten oppii nauttimaan laatu piffeistä:) ei vaan - länsimainen ruokailukulttuuri lihaa koskien siis, on ihan rappiolla. Siinä missä muualla maailmassa liha on harvinaisempi herkku, meillä täällä se on vain massa ruokaa. Ehkä on siis aika muuttaa omia ruokatottumuksia. Kuukausi kerrallaan;)

Tänään sain kuulla taas yhden uuden teorian.
-Isi
-mitä?
-minä olen kuullut että sateella kastuu
-ahaa..
-ja sateella kasvaa
-niin, ihan totta kaikki kasvit kasvaa sateella kun ne saa vedestä kasvuvoimia
-niin ja ihmisetkin kasvaa
-öö..ihmiset kasvaa kun ne saa ruokaa ja lepoa
-ei kyllä se on niin että ihmiset ja kukat kasvaa sateella
-no me voidaan tarkistaa se jostain kirjasta;)
-niin, mutta minä olen kyllä oikeassa
Että tälläinen teoria tänään:) Kysyin vielä illalla että oletkos sinä isin pieni prinsessa niin Unna vastasi että on isin pikku riehuja - kuva selittäköön kaiken;)

Ja illan otsikko kuvan fiiliksissä - Unna pomppi sängyllä koko biisin ajan. Gnrals Barkleytä siis:)



-pjc-

Tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupiineja

Minä nukuin hyvin. Nukkuminen ja nukahtaminen on minulle helppoa, olen nukahtanut puhelimeen kesken juttelun lukemattomia kertoja. En oikeastaan edes muista tilannetta tai paikkaa jolloin olisi ollut vaikeuksia saada unta. Tässä minä ja tyttäreni olemme erillaisa, toki hänkin nukkuu sitten kun on tarpeeksi tarpeeksi väsynyt mutta, kyllä hänen on vaikea nukahtaa. Iltaisin etenkin.

No hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme siis lauantaina korkeasaareen - tuonne porvarilliseen katiskasaareen. Tai näin sitä ainakin Risto Jarvan elokuvassa mainostetaan:). Me olemme käyneet viimeksi Unnan kanssa korkeasaaressa parikesää sitten - vai oltiinkohan viimekesänä, hmm sovitaan että ei, jos oltiin niin mun muisti vaan pätkii:). No Unskihan halusi nähdä kissa perheen - eli siis kissalaakson. Meidän onneksi sää oli vähän viileämpi ja kisut olivat vähän tavallista reippaampia.
Siinä leijonia katsoessamme, vieressämme käytiin hyvä keskustelu. Joskus vanhemmat eivät vaan sitten keskity yhtään lapsiinsa. Näin keskustelu siis meni.
Pieni tyttö kysyi isänsä sylissä "isi voiko tuo leijona tulla tuon lasin läpi
-mmmm-m
-siis voiko tuo leijona tulla tänne!?!?!
-mmm-m
-no voiko sitä sitten silittää
-mm-m
-siis voiko sitä silittää?!?!?!!
-mm-m..siis mitä, eihän niitä tietenkään voi silittää
On siinä tytöllä silmät laajenneet ihmetyksestä kun isi on todennut että mmm-m.





Suurta ihmetystä sai osakseen riikinkukko joka tuli osingolle kahvipöytään. Koskakohan Unna oikeasti kiinnostuu noista isoista karhuista sun muista. Muistan edellisen kerran kun oikeastaan ainoa mistä Unna puhui reissun jälkeen oli lokki parvi. Niinpä niin, ehkä ne pienet elämykset eivät aina tarvitse suuria kulisseja:).




Tänään me sitten tartuimme yhteen hetkeen. Carpe diem - tai jotain:). Heräsimme ihanan pitkiltä 3,5 tunnin päiväunilta ja lähdimme järjestyksessä ensimmäiseen Alppipuisto jazziin. Meno oli sen mukaista ja kun vielä seuraan saatiin Pessi ja Minerva (Mirvan ja Jennin saattelemanan), teki rytmi tehtävänsä.




Niin, tiedättehän sen sadun, Pessi ja Illusia. Ei tässä mitään naimakauppaa ole ilmassa - muuten vain tutustutetaan nämä kaksi toisiinsa jo pienestä pitäen;).

Tänään kuljimme kotiin, ja tien reunassa kasvoi lupiineja. Siitä siis illan otsikko. Myös Karjalaisen Jukkaa meillä kuunnellaan - vielä se ei ole Unnan hitti listalla mutta sinne mennään. Hitti listalle sen sijaan mahtuu -jospas minä kissan saisin-. Sitä sitten kuorossa laulettiin junaa odotellessa. Kiitos ystävät ihan huipusta viikonlopusta.

-pjc-

Vuonna 85

Vuonna 85, kauan on aikaa siis. Sillon minä olin kaksi. Tage Erlander kuoli ja Cristiano Ronaldo syntyi. Gun's and Roses perustettiin, Nevado del Ruiz purkautui Kolumbiassa ja Robert Mugabe tuli valtaan. Vuonna 2009 Unna on kolme. Mitähän tässä vuoden aikana vielä ehtii tapahtua? Ja mitä mahtaa tapahtua kun Unna on 25? Ehkä maailma on parempi paikka silloin - todennäköisesti ei. Sarkasmia:).

Sinä saatoit tänään saada Unnalta kukka kirjeen. Oltiin tulossa kaupasta kun Unski tapansa mukaan jäi jumittamaan jonnekkin. Kun sitten menin kysymään mitä ihmettä sinä siellä puuhaat, niin sain vastauksen " no, minähän kirjoitin kukkaan kirjeen, odotas vielä hetki - noin nyt se on valmis".
- Mitä sinä kirjoitit siihen?
- No minä kirjoitin että terveisin Unna sydämmellä!
- ahaa, no kenelle se kirje lähti?
- en kerro, se on salaisuus
ja iso virne päälle:)

Huomenna me mennään korkeasaareen - otetaan vähän vahvistusta meidän joukkueeseen niin ehkä ehdin saada muutaman kuvankin. Tähän väliin yksi vanhempi kuva, alkuvuodesta 2006. Silloin pysyin vielä ihan hyvin Unnan perässä - nyt, kun juoksukisailu-villitys on kuumimmillaan, huomaan että pienillä varpailla pääsee yllättävän lujaa:).

-pjc-

All i need is you

Meillä on rytmi. Rytmi on veressä ja rytmi on päivässä. Aamut alkavat kello kuuden herätyksellä. Sitten aamutoimet ja hoitoon.
No, tämä aamu alkoi aivan kun kaikki muutkin. Minä olin torkuttanut kännykän herätyksen taas yli ja sitten säpsähdin hereille. Kun sitten nousin ja menin Unnan huoneen ovelle herättämään, niin tyttö nosti päätään - laski sen ja nosti oikean käden ja kaksi sormea "nukutaan vielä kaksi - ei kolme tuntia". Että sellainen aamunvirkku:)

Tänään Unna katsoi taas Heinähattua ja Vilttitossua. Minä olin puhelimessa ystäväni kanssa. Ne ovat muuten jänniä. Ystävät. Osa kulkee koko elämän mukana, osa vain tietyn vaiheen. Unnan hoitoryhmä on muuttunut jatkuvasti ja oikeastaan Unna on ainoa "alkuperäisjäsen". Monesti olen miettinyt miten Unnan käy ns. ystävä-markkinoilla. Onneksi huolehtiminen on osoittautunut turhaksi. Lapset ystävystyvät aika helposti:)
Tänään oli ensipäivä uudessa varakodissa - ja pienestä jännittämisestä huolimatta hyvin se meni, Unna ajeli iloisesti mopoilla uusien kavereiden kanssa kun hain hänet hoidosta.

Ja vielä siitä rytmistä. Meillä kuunnellaan vain ja ainoastaan yhtä bändiä illalla kun käydään nukkumaan. Hillsongin biisit on Unnan mielestä parhaita iltakappaleita. Siitäpä siis tämän illan otsikko. Tämä laulettiin kahden minun todella rakkaan ystävän häissä - kauneimmissa häissä missä olen koskaan ollut tai mitä olen koskaan nähnyt.
Juuri nyt Unnan huoneesta kuuluu phiiii....phiiii.....phiiii. On taas varmaan prinsessa unet menossa:).


-pjc-