Minä nukuin hyvin. Nukkuminen ja nukahtaminen on minulle helppoa, olen nukahtanut puhelimeen kesken juttelun lukemattomia kertoja. En oikeastaan edes muista tilannetta tai paikkaa jolloin olisi ollut vaikeuksia saada unta. Tässä minä ja tyttäreni olemme erillaisa, toki hänkin nukkuu sitten kun on tarpeeksi tarpeeksi väsynyt mutta, kyllä hänen on vaikea nukahtaa. Iltaisin etenkin.
No hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme siis lauantaina korkeasaareen - tuonne porvarilliseen katiskasaareen. Tai näin sitä ainakin Risto Jarvan elokuvassa mainostetaan:). Me olemme käyneet viimeksi Unnan kanssa korkeasaaressa parikesää sitten - vai oltiinkohan viimekesänä, hmm sovitaan että ei, jos oltiin niin mun muisti vaan pätkii:). No Unskihan halusi nähdä kissa perheen - eli siis kissalaakson. Meidän onneksi sää oli vähän viileämpi ja kisut olivat vähän tavallista reippaampia.
Siinä leijonia katsoessamme, vieressämme käytiin hyvä keskustelu. Joskus vanhemmat eivät vaan sitten keskity yhtään lapsiinsa. Näin keskustelu siis meni.
Pieni tyttö kysyi isänsä sylissä "isi voiko tuo leijona tulla tuon lasin läpi
-mmmm-m
-siis voiko tuo leijona tulla tänne!?!?!
-mmm-m
-no voiko sitä sitten silittää
-mm-m
-siis voiko sitä silittää?!?!?!!
-mm-m..siis mitä, eihän niitä tietenkään voi silittää
On siinä tytöllä silmät laajenneet ihmetyksestä kun isi on todennut että mmm-m.
Suurta ihmetystä sai osakseen riikinkukko joka tuli osingolle kahvipöytään. Koskakohan Unna oikeasti kiinnostuu noista isoista karhuista sun muista. Muistan edellisen kerran kun oikeastaan ainoa mistä Unna puhui reissun jälkeen oli lokki parvi. Niinpä niin, ehkä ne pienet elämykset eivät aina tarvitse suuria kulisseja:).
Tänään me sitten tartuimme yhteen hetkeen. Carpe diem - tai jotain:). Heräsimme ihanan pitkiltä 3,5 tunnin päiväunilta ja lähdimme järjestyksessä ensimmäiseen Alppipuisto jazziin. Meno oli sen mukaista ja kun vielä seuraan saatiin Pessi ja Minerva (Mirvan ja Jennin saattelemanan), teki rytmi tehtävänsä.
Niin, tiedättehän sen sadun, Pessi ja Illusia. Ei tässä mitään naimakauppaa ole ilmassa - muuten vain tutustutetaan nämä kaksi toisiinsa jo pienestä pitäen;).
Tänään kuljimme kotiin, ja tien reunassa kasvoi lupiineja. Siitä siis illan otsikko. Myös Karjalaisen Jukkaa meillä kuunnellaan - vielä se ei ole Unnan hitti listalla mutta sinne mennään. Hitti listalle sen sijaan mahtuu -jospas minä kissan saisin-. Sitä sitten kuorossa laulettiin junaa odotellessa. Kiitos ystävät ihan huipusta viikonlopusta.
-pjc-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti