maanantai 2. marraskuuta 2009

siellä sanotaan Holaa!!





Hän täällä taas!

Nyt sitten vihdoin jatkan tämän blogin kirjoittamista Unnan seikkailuista ja tuumailuista.
Tänään kun hain Unnan hoidosta, Mellu (Unskin perhepäivä hoitaja) kysyi että onko Unna lähdössä matkalle? Tarina meni näin:
Unna: minä lähden lomalle Pirho mummin ja Mika ukin ja Pyry sedän ja Santtu sedän kanssa
Mellu: ai...ahaa
Unna: me mennään afrikkaan
Mellu (tuumi hetken mutta koska Unna oli niin vakuuttava ajatteli että ehkä kyseessä on loma matka tunisiaan tms) ai jaa..mikäs sen paikan nimi on?
Unna: en minä muista...ja sitten me saatetaan mennä sieltä espanjaan..siellä sanotaan Holaaa!!

Noh tässä vaiheessa Mellu arvasikin jo että ehkä nyt saattoi olla ihan Unnan omia juttuja.

Ja kuka sanoi että lapset eivät ole kekseliäitä:) tänään meillä oli taas piirrustus ilta, sitten kesken piirtämisen Unna sanoi minulle: sitten kun minä olen näin monta vuotta (kaikki sorpmet pystyssä) niin sitten sinä saat tulla minun häihin.
Mahtavaa, olen ehkä ensimmäinen kutsuttu siis, ehkä niitä ikävuosia on kuitenkin enemmän kuin kymmenen silloin;)

Nyt Unna pomppasi sängystä ja halusi vaihtaa unilelua, no sitten kun kilpikonna oli nostettu hyllyyn (kilpikonnasta on siis tullut Unnan rakkain pehmolelu) niin Unna kuiskasi: nyt minulla tulee kyllä tuota kilpikonnaa ikävä, saisinko sen takaisin. Pieniä juttuja aikuiselle, suurimpia pikku prinsessalle:)

-pjc & r u i-

maanantai 13. heinäkuuta 2009

grazy





Tänään satoi vettä kun hain unnan. Tai sade oli lakannut juuri, mutta maa oli täynnä lätäköitä joita yritin parhaani mukaan väistellä. Ja Unna kannusti että polje isi kovempaa nuo tuolla kaukana muuten voittaa - isi nopeammin, tämä on kilpailu!!! Ja minä poljin.

Edistyksen askelia on ilmassa - vielä pari kuukautta sitten piti Unskin vieressä istua että sai tytön uneen. Nyt voin jo puuhailla omiani ja tyttö nukkuu itsestään. Pieniä askelia:) Lapset ovat peilejä - siis vanhempien käyttäytymisestä. Unna pyysi juuri ennen nukkumaan menoa että " saisinko vähän särskymis-lääkettä kun minun sormi on kipeä". Sormessa oli tikku ja mehu kävi hyvin särskymislääkkeestä:). Kaikkea ne oppii.

Kohta alkaa minulla loma - seitsemän työpäivää vielä. Unnan loma alkaa myös. Ja minun vege kuukausi. Yksi minun parhaista ystävistä on ollut jo vuosia kasvis syöjä ja hän on koittanut puhua minut ympäri - edes kokeilemaan. No nyt sitä sitten mennään elokuu ilman lihaa. Jännää tulee:) Unnan äiti on tätä nykyä myös veetabiksi - mistähän minun tyttö sitten oppii nauttimaan laatu piffeistä:) ei vaan - länsimainen ruokailukulttuuri lihaa koskien siis, on ihan rappiolla. Siinä missä muualla maailmassa liha on harvinaisempi herkku, meillä täällä se on vain massa ruokaa. Ehkä on siis aika muuttaa omia ruokatottumuksia. Kuukausi kerrallaan;)

Tänään sain kuulla taas yhden uuden teorian.
-Isi
-mitä?
-minä olen kuullut että sateella kastuu
-ahaa..
-ja sateella kasvaa
-niin, ihan totta kaikki kasvit kasvaa sateella kun ne saa vedestä kasvuvoimia
-niin ja ihmisetkin kasvaa
-öö..ihmiset kasvaa kun ne saa ruokaa ja lepoa
-ei kyllä se on niin että ihmiset ja kukat kasvaa sateella
-no me voidaan tarkistaa se jostain kirjasta;)
-niin, mutta minä olen kyllä oikeassa
Että tälläinen teoria tänään:) Kysyin vielä illalla että oletkos sinä isin pieni prinsessa niin Unna vastasi että on isin pikku riehuja - kuva selittäköön kaiken;)

Ja illan otsikko kuvan fiiliksissä - Unna pomppi sängyllä koko biisin ajan. Gnrals Barkleytä siis:)



-pjc-

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupiineja




Minä nukuin hyvin. Nukkuminen ja nukahtaminen on minulle helppoa, olen nukahtanut puhelimeen kesken juttelun lukemattomia kertoja. En oikeastaan edes muista tilannetta tai paikkaa jolloin olisi ollut vaikeuksia saada unta. Tässä minä ja tyttäreni olemme erillaisa, toki hänkin nukkuu sitten kun on tarpeeksi tarpeeksi väsynyt mutta, kyllä hänen on vaikea nukahtaa. Iltaisin etenkin.

No hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme siis lauantaina korkeasaareen - tuonne porvarilliseen katiskasaareen. Tai näin sitä ainakin Risto Jarvan elokuvassa mainostetaan:). Me olemme käyneet viimeksi Unnan kanssa korkeasaaressa parikesää sitten - vai oltiinkohan viimekesänä, hmm sovitaan että ei, jos oltiin niin mun muisti vaan pätkii:). No Unskihan halusi nähdä kissa perheen - eli siis kissalaakson. Meidän onneksi sää oli vähän viileämpi ja kisut olivat vähän tavallista reippaampia.
Siinä leijonia katsoessamme, vieressämme käytiin hyvä keskustelu. Joskus vanhemmat eivät vaan sitten keskity yhtään lapsiinsa. Näin keskustelu siis meni.
Pieni tyttö kysyi isänsä sylissä "isi voiko tuo leijona tulla tuon lasin läpi
-mmmm-m
-siis voiko tuo leijona tulla tänne!?!?!
-mmm-m
-no voiko sitä sitten silittää
-mm-m
-siis voiko sitä silittää?!?!?!!
-mm-m..siis mitä, eihän niitä tietenkään voi silittää
On siinä tytöllä silmät laajenneet ihmetyksestä kun isi on todennut että mmm-m.





Suurta ihmetystä sai osakseen riikinkukko joka tuli osingolle kahvipöytään. Koskakohan Unna oikeasti kiinnostuu noista isoista karhuista sun muista. Muistan edellisen kerran kun oikeastaan ainoa mistä Unna puhui reissun jälkeen oli lokki parvi. Niinpä niin, ehkä ne pienet elämykset eivät aina tarvitse suuria kulisseja:).




Tänään me sitten tartuimme yhteen hetkeen. Carpe diem - tai jotain:). Heräsimme ihanan pitkiltä 3,5 tunnin päiväunilta ja lähdimme järjestyksessä ensimmäiseen Alppipuisto jazziin. Meno oli sen mukaista ja kun vielä seuraan saatiin Pessi ja Minerva (Mirvan ja Jennin saattelemanan), teki rytmi tehtävänsä.




Niin, tiedättehän sen sadun, Pessi ja Illusia. Ei tässä mitään naimakauppaa ole ilmassa - muuten vain tutustutetaan nämä kaksi toisiinsa jo pienestä pitäen;).

Tänään kuljimme kotiin, ja tien reunassa kasvoi lupiineja. Siitä siis illan otsikko. Myös Karjalaisen Jukkaa meillä kuunnellaan - vielä se ei ole Unnan hitti listalla mutta sinne mennään. Hitti listalle sen sijaan mahtuu -jospas minä kissan saisin-. Sitä sitten kuorossa laulettiin junaa odotellessa. Kiitos ystävät ihan huipusta viikonlopusta.

-pjc-

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Vuonna 85




Vuonna 85, kauan on aikaa siis. Sillon minä olin kaksi. Tage Erlander kuoli ja Cristiano Ronaldo syntyi. Gun's and Roses perustettiin, Nevado del Ruiz purkautui Kolumbiassa ja Robert Mugabe tuli valtaan. Vuonna 2009 Unna on kolme. Mitähän tässä vuoden aikana vielä ehtii tapahtua? Ja mitä mahtaa tapahtua kun Unna on 25? Ehkä maailma on parempi paikka silloin - todennäköisesti ei. Sarkasmia:).

Sinä saatoit tänään saada Unnalta kukka kirjeen. Oltiin tulossa kaupasta kun Unski tapansa mukaan jäi jumittamaan jonnekkin. Kun sitten menin kysymään mitä ihmettä sinä siellä puuhaat, niin sain vastauksen " no, minähän kirjoitin kukkaan kirjeen, odotas vielä hetki - noin nyt se on valmis".
- Mitä sinä kirjoitit siihen?
- No minä kirjoitin että terveisin Unna sydämmellä!
- ahaa, no kenelle se kirje lähti?
- en kerro, se on salaisuus
ja iso virne päälle:)

Huomenna me mennään korkeasaareen - otetaan vähän vahvistusta meidän joukkueeseen niin ehkä ehdin saada muutaman kuvankin. Tähän väliin yksi vanhempi kuva, alkuvuodesta 2006. Silloin pysyin vielä ihan hyvin Unnan perässä - nyt, kun juoksukisailu-villitys on kuumimmillaan, huomaan että pienillä varpailla pääsee yllättävän lujaa:).

-pjc-

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

All i need is you

Meillä on rytmi. Rytmi on veressä ja rytmi on päivässä. Aamut alkavat kello kuuden herätyksellä. Sitten aamutoimet ja hoitoon.
No, tämä aamu alkoi aivan kun kaikki muutkin. Minä olin torkuttanut kännykän herätyksen taas yli ja sitten säpsähdin hereille. Kun sitten nousin ja menin Unnan huoneen ovelle herättämään, niin tyttö nosti päätään - laski sen ja nosti oikean käden ja kaksi sormea "nukutaan vielä kaksi - ei kolme tuntia". Että sellainen aamunvirkku:)

Tänään Unna katsoi taas Heinähattua ja Vilttitossua. Minä olin puhelimessa ystäväni kanssa. Ne ovat muuten jänniä. Ystävät. Osa kulkee koko elämän mukana, osa vain tietyn vaiheen. Unnan hoitoryhmä on muuttunut jatkuvasti ja oikeastaan Unna on ainoa "alkuperäisjäsen". Monesti olen miettinyt miten Unnan käy ns. ystävä-markkinoilla. Onneksi huolehtiminen on osoittautunut turhaksi. Lapset ystävystyvät aika helposti:)
Tänään oli ensipäivä uudessa varakodissa - ja pienestä jännittämisestä huolimatta hyvin se meni, Unna ajeli iloisesti mopoilla uusien kavereiden kanssa kun hain hänet hoidosta.

Ja vielä siitä rytmistä. Meillä kuunnellaan vain ja ainoastaan yhtä bändiä illalla kun käydään nukkumaan. Hillsongin biisit on Unnan mielestä parhaita iltakappaleita. Siitäpä siis tämän illan otsikko. Tämä laulettiin kahden minun todella rakkaan ystävän häissä - kauneimmissa häissä missä olen koskaan ollut tai mitä olen koskaan nähnyt.
Juuri nyt Unnan huoneesta kuuluu phiiii....phiiii.....phiiii. On taas varmaan prinsessa unet menossa:).


-pjc-

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Pillitä Elli Pillitä


Helle jatkuu. Tänään tosin oli jo sellainen kiva hellepäivä, voi johtua myöskin oikeanlaisesta vaatetuksestakin tämä mielipide:).
Olemme Unnan äidin kanssa molemmat aika lepposia luonteeltamme. Me harvoin riitelemme. Sen olen kuullut Unnan äidiltä, että joskus äidillä ja tyttärellä menevät sukset ristiin pikkuisen, mutta sehän on ihan normaalia. Minulla ja Unnalla ei väsy-kiukkuja suurempaa ole ollut. Ei ennen tätä päivää.

Lakasin lattioita harjalla kun Unski tuli ja puhalsi rikkalapioon, ja kaikki kengistä kantautuneet hiekat vain pölähtivät ilmaan.
Noh, pienen keskustelun jälkeen tämä toistui ja nyt sitten sanoin jo napakammin.
Ja sitten se tuli: ”Sinä olet isi ihan..ihan..ihan kakkahousu”.
Tiedättekö sen ilmeen kun joku sanoo jotain ääneen ja samalla hetkellä on niin äärettömän epävarma sanomisestaan – no Unnalla oli sellainen ilme. Minun piti purra kieltä etten olisi revennyt naurusta, koska sehän olisi vain innostanut typyä. ”Olipas Unna tyhmästi sanottu” . Seurasi pitkä hiljaisuus.
-anteeksi isi
-saat anteeksi
Ja vielä hetken hiljaisuuden päästä Unna lupasi ettei enää koskaan sano noin rumasti. Noh, fakta on että kyllähän sieltä vielä jotain joskus tulee mutta hyvä näin.

Nyt puolentoista tunnin nukkuman menon jälkeen vetäydyn lukemaan Amnestyn uusinta lehteä. Illan otsikko on Tehosekoittimen biisistä. Itse en tunne juurikaan biisiä, mitä nyt parikertaa joskus sitten kuullut sen – eikä unnakaan osaa kuin sen kertosäkeen pienen pätkän jota se rallattelee iloisesti pitkin käytäviä: PILLITÄ ELLI PILLITÄ:) terveiset vaan kaikille tehari – fanille.

maanantai 29. kesäkuuta 2009

here comes the sun


"kyllä suihku virkistää helteellä" :)


Huh helettä sano jänis pakkasella:) Tänään tuli taas kesä takaisin, hikistä mutta ihanaa.
Tämä on nyt sitä aikaa mistä talvella puhuin Unnalle - sitten ei tarvii laittaa haalaria ja villapaitaa ja pitkiksiä ja...lista oli sillon loputon, mutta nyt on toisin, neiti kesäheinä paineli menemään pelkässä topissa ja kesähameessa.

Me käytiin tänään kaupassa ja sitten se tapahtui - ensi kerran minuun tepsi se "isi jooko"-katse. Kyse oli vaaleanpunaisesta prinsessa mekosta. Unnalla on jo pari prinsessamekkoa thaimaasta (jotka minun kaveri ystävällisesti toi), mutta nyt on niin kova prinsessa kuume, että päätin antaa periksi. Ensimmäinen Unnan vaate suoraan kaupasta pitkään aikaan, suosin mielummin kirppareita. Laitan menkosta tänne kuvia myöhemmin.

Sitten kaupasta kotiin kävellessä, Unna kysyi että ollaanko merirosvoja
-ollaan vaan, mitäs me etsitään
-no niitä aarteita
-ahaa, no mikäs minun merirosvonimi on?
-no sinä olet tietysti se kapteeni
-selvä, mikäs sinun merirosvonimi on
-höh, no tietysti prinsessa ruusunen
Ja sitten katsottiin kaukoputkella kauas aarre saarelle:)

Minulla on kova kisailu vietti ja niin on Unnallakin, koko matka hoidosta kotiin juostiin tänään kilpaa. Yhteen toiseen kisaan minäkin osallistuin - nimittäin sellaiseen että koko kuukauden ajan jokainen blogi teksti on nimetty jonkun kappaleen mukaan. No päätin hieman jatkaa tätä ideaa ja kirjoitan nyt seuraavan kuukauden ajan otsikoiksi minun ja Unskin yhteisiä suosikki biisejä. Kaikki eivät ole lastenlauluja - meillä kuunnellaan paljon erillaista musiikkia ja hyvä niin, monipuolinen musiikki vahvistaa luovuutta.

Nyt nukkumaan ja huomenna lisää aurinkoa.

-pjc-