siellä sanotaan Holaa!!

Hän täällä taas!

Nyt sitten vihdoin jatkan tämän blogin kirjoittamista Unnan seikkailuista ja tuumailuista.
Tänään kun hain Unnan hoidosta, Mellu (Unskin perhepäivä hoitaja) kysyi että onko Unna lähdössä matkalle? Tarina meni näin:
Unna: minä lähden lomalle Pirho mummin ja Mika ukin ja Pyry sedän ja Santtu sedän kanssa
Mellu: ai...ahaa
Unna: me mennään afrikkaan
Mellu (tuumi hetken mutta koska Unna oli niin vakuuttava ajatteli että ehkä kyseessä on loma matka tunisiaan tms) ai jaa..mikäs sen paikan nimi on?
Unna: en minä muista...ja sitten me saatetaan mennä sieltä espanjaan..siellä sanotaan Holaaa!!

Noh tässä vaiheessa Mellu arvasikin jo että ehkä nyt saattoi olla ihan Unnan omia juttuja.

Ja kuka sanoi että lapset eivät ole kekseliäitä:) tänään meillä oli taas piirrustus ilta, sitten kesken piirtämisen Unna sanoi minulle: sitten kun minä olen näin monta vuotta (kaikki sorpmet pystyssä) niin sitten sinä saat tulla minun häihin.
Mahtavaa, olen ehkä ensimmäinen kutsuttu siis, ehkä niitä ikävuosia on kuitenkin enemmän kuin kymmenen silloin;)

Nyt Unna pomppasi sängystä ja halusi vaihtaa unilelua, no sitten kun kilpikonna oli nostettu hyllyyn (kilpikonnasta on siis tullut Unnan rakkain pehmolelu) niin Unna kuiskasi: nyt minulla tulee kyllä tuota kilpikonnaa ikävä, saisinko sen takaisin. Pieniä juttuja aikuiselle, suurimpia pikku prinsessalle:)

-pjc & r u i-

grazy

Tänään satoi vettä kun hain unnan. Tai sade oli lakannut juuri, mutta maa oli täynnä lätäköitä joita yritin parhaani mukaan väistellä. Ja Unna kannusti että polje isi kovempaa nuo tuolla kaukana muuten voittaa - isi nopeammin, tämä on kilpailu!!! Ja minä poljin.

Edistyksen askelia on ilmassa - vielä pari kuukautta sitten piti Unskin vieressä istua että sai tytön uneen. Nyt voin jo puuhailla omiani ja tyttö nukkuu itsestään. Pieniä askelia:) Lapset ovat peilejä - siis vanhempien käyttäytymisestä. Unna pyysi juuri ennen nukkumaan menoa että " saisinko vähän särskymis-lääkettä kun minun sormi on kipeä". Sormessa oli tikku ja mehu kävi hyvin särskymislääkkeestä:). Kaikkea ne oppii.

Kohta alkaa minulla loma - seitsemän työpäivää vielä. Unnan loma alkaa myös. Ja minun vege kuukausi. Yksi minun parhaista ystävistä on ollut jo vuosia kasvis syöjä ja hän on koittanut puhua minut ympäri - edes kokeilemaan. No nyt sitä sitten mennään elokuu ilman lihaa. Jännää tulee:) Unnan äiti on tätä nykyä myös veetabiksi - mistähän minun tyttö sitten oppii nauttimaan laatu piffeistä:) ei vaan - länsimainen ruokailukulttuuri lihaa koskien siis, on ihan rappiolla. Siinä missä muualla maailmassa liha on harvinaisempi herkku, meillä täällä se on vain massa ruokaa. Ehkä on siis aika muuttaa omia ruokatottumuksia. Kuukausi kerrallaan;)

Tänään sain kuulla taas yhden uuden teorian.
-Isi
-mitä?
-minä olen kuullut että sateella kastuu
-ahaa..
-ja sateella kasvaa
-niin, ihan totta kaikki kasvit kasvaa sateella kun ne saa vedestä kasvuvoimia
-niin ja ihmisetkin kasvaa
-öö..ihmiset kasvaa kun ne saa ruokaa ja lepoa
-ei kyllä se on niin että ihmiset ja kukat kasvaa sateella
-no me voidaan tarkistaa se jostain kirjasta;)
-niin, mutta minä olen kyllä oikeassa
Että tälläinen teoria tänään:) Kysyin vielä illalla että oletkos sinä isin pieni prinsessa niin Unna vastasi että on isin pikku riehuja - kuva selittäköön kaiken;)

Ja illan otsikko kuvan fiiliksissä - Unna pomppi sängyllä koko biisin ajan. Gnrals Barkleytä siis:)



-pjc-

Tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupiineja

Minä nukuin hyvin. Nukkuminen ja nukahtaminen on minulle helppoa, olen nukahtanut puhelimeen kesken juttelun lukemattomia kertoja. En oikeastaan edes muista tilannetta tai paikkaa jolloin olisi ollut vaikeuksia saada unta. Tässä minä ja tyttäreni olemme erillaisa, toki hänkin nukkuu sitten kun on tarpeeksi tarpeeksi väsynyt mutta, kyllä hänen on vaikea nukahtaa. Iltaisin etenkin.

No hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme siis lauantaina korkeasaareen - tuonne porvarilliseen katiskasaareen. Tai näin sitä ainakin Risto Jarvan elokuvassa mainostetaan:). Me olemme käyneet viimeksi Unnan kanssa korkeasaaressa parikesää sitten - vai oltiinkohan viimekesänä, hmm sovitaan että ei, jos oltiin niin mun muisti vaan pätkii:). No Unskihan halusi nähdä kissa perheen - eli siis kissalaakson. Meidän onneksi sää oli vähän viileämpi ja kisut olivat vähän tavallista reippaampia.
Siinä leijonia katsoessamme, vieressämme käytiin hyvä keskustelu. Joskus vanhemmat eivät vaan sitten keskity yhtään lapsiinsa. Näin keskustelu siis meni.
Pieni tyttö kysyi isänsä sylissä "isi voiko tuo leijona tulla tuon lasin läpi
-mmmm-m
-siis voiko tuo leijona tulla tänne!?!?!
-mmm-m
-no voiko sitä sitten silittää
-mm-m
-siis voiko sitä silittää?!?!?!!
-mm-m..siis mitä, eihän niitä tietenkään voi silittää
On siinä tytöllä silmät laajenneet ihmetyksestä kun isi on todennut että mmm-m.





Suurta ihmetystä sai osakseen riikinkukko joka tuli osingolle kahvipöytään. Koskakohan Unna oikeasti kiinnostuu noista isoista karhuista sun muista. Muistan edellisen kerran kun oikeastaan ainoa mistä Unna puhui reissun jälkeen oli lokki parvi. Niinpä niin, ehkä ne pienet elämykset eivät aina tarvitse suuria kulisseja:).




Tänään me sitten tartuimme yhteen hetkeen. Carpe diem - tai jotain:). Heräsimme ihanan pitkiltä 3,5 tunnin päiväunilta ja lähdimme järjestyksessä ensimmäiseen Alppipuisto jazziin. Meno oli sen mukaista ja kun vielä seuraan saatiin Pessi ja Minerva (Mirvan ja Jennin saattelemanan), teki rytmi tehtävänsä.




Niin, tiedättehän sen sadun, Pessi ja Illusia. Ei tässä mitään naimakauppaa ole ilmassa - muuten vain tutustutetaan nämä kaksi toisiinsa jo pienestä pitäen;).

Tänään kuljimme kotiin, ja tien reunassa kasvoi lupiineja. Siitä siis illan otsikko. Myös Karjalaisen Jukkaa meillä kuunnellaan - vielä se ei ole Unnan hitti listalla mutta sinne mennään. Hitti listalle sen sijaan mahtuu -jospas minä kissan saisin-. Sitä sitten kuorossa laulettiin junaa odotellessa. Kiitos ystävät ihan huipusta viikonlopusta.

-pjc-

Vuonna 85

Vuonna 85, kauan on aikaa siis. Sillon minä olin kaksi. Tage Erlander kuoli ja Cristiano Ronaldo syntyi. Gun's and Roses perustettiin, Nevado del Ruiz purkautui Kolumbiassa ja Robert Mugabe tuli valtaan. Vuonna 2009 Unna on kolme. Mitähän tässä vuoden aikana vielä ehtii tapahtua? Ja mitä mahtaa tapahtua kun Unna on 25? Ehkä maailma on parempi paikka silloin - todennäköisesti ei. Sarkasmia:).

Sinä saatoit tänään saada Unnalta kukka kirjeen. Oltiin tulossa kaupasta kun Unski tapansa mukaan jäi jumittamaan jonnekkin. Kun sitten menin kysymään mitä ihmettä sinä siellä puuhaat, niin sain vastauksen " no, minähän kirjoitin kukkaan kirjeen, odotas vielä hetki - noin nyt se on valmis".
- Mitä sinä kirjoitit siihen?
- No minä kirjoitin että terveisin Unna sydämmellä!
- ahaa, no kenelle se kirje lähti?
- en kerro, se on salaisuus
ja iso virne päälle:)

Huomenna me mennään korkeasaareen - otetaan vähän vahvistusta meidän joukkueeseen niin ehkä ehdin saada muutaman kuvankin. Tähän väliin yksi vanhempi kuva, alkuvuodesta 2006. Silloin pysyin vielä ihan hyvin Unnan perässä - nyt, kun juoksukisailu-villitys on kuumimmillaan, huomaan että pienillä varpailla pääsee yllättävän lujaa:).

-pjc-

All i need is you

Meillä on rytmi. Rytmi on veressä ja rytmi on päivässä. Aamut alkavat kello kuuden herätyksellä. Sitten aamutoimet ja hoitoon.
No, tämä aamu alkoi aivan kun kaikki muutkin. Minä olin torkuttanut kännykän herätyksen taas yli ja sitten säpsähdin hereille. Kun sitten nousin ja menin Unnan huoneen ovelle herättämään, niin tyttö nosti päätään - laski sen ja nosti oikean käden ja kaksi sormea "nukutaan vielä kaksi - ei kolme tuntia". Että sellainen aamunvirkku:)

Tänään Unna katsoi taas Heinähattua ja Vilttitossua. Minä olin puhelimessa ystäväni kanssa. Ne ovat muuten jänniä. Ystävät. Osa kulkee koko elämän mukana, osa vain tietyn vaiheen. Unnan hoitoryhmä on muuttunut jatkuvasti ja oikeastaan Unna on ainoa "alkuperäisjäsen". Monesti olen miettinyt miten Unnan käy ns. ystävä-markkinoilla. Onneksi huolehtiminen on osoittautunut turhaksi. Lapset ystävystyvät aika helposti:)
Tänään oli ensipäivä uudessa varakodissa - ja pienestä jännittämisestä huolimatta hyvin se meni, Unna ajeli iloisesti mopoilla uusien kavereiden kanssa kun hain hänet hoidosta.

Ja vielä siitä rytmistä. Meillä kuunnellaan vain ja ainoastaan yhtä bändiä illalla kun käydään nukkumaan. Hillsongin biisit on Unnan mielestä parhaita iltakappaleita. Siitäpä siis tämän illan otsikko. Tämä laulettiin kahden minun todella rakkaan ystävän häissä - kauneimmissa häissä missä olen koskaan ollut tai mitä olen koskaan nähnyt.
Juuri nyt Unnan huoneesta kuuluu phiiii....phiiii.....phiiii. On taas varmaan prinsessa unet menossa:).


-pjc-

Pillitä Elli Pillitä

Helle jatkuu. Tänään tosin oli jo sellainen kiva hellepäivä, voi johtua myöskin oikeanlaisesta vaatetuksestakin tämä mielipide:).
Olemme Unnan äidin kanssa molemmat aika lepposia luonteeltamme. Me harvoin riitelemme. Sen olen kuullut Unnan äidiltä, että joskus äidillä ja tyttärellä menevät sukset ristiin pikkuisen, mutta sehän on ihan normaalia. Minulla ja Unnalla ei väsy-kiukkuja suurempaa ole ollut. Ei ennen tätä päivää.

Lakasin lattioita harjalla kun Unski tuli ja puhalsi rikkalapioon, ja kaikki kengistä kantautuneet hiekat vain pölähtivät ilmaan.
Noh, pienen keskustelun jälkeen tämä toistui ja nyt sitten sanoin jo napakammin.
Ja sitten se tuli: ”Sinä olet isi ihan..ihan..ihan kakkahousu”.
Tiedättekö sen ilmeen kun joku sanoo jotain ääneen ja samalla hetkellä on niin äärettömän epävarma sanomisestaan – no Unnalla oli sellainen ilme. Minun piti purra kieltä etten olisi revennyt naurusta, koska sehän olisi vain innostanut typyä. ”Olipas Unna tyhmästi sanottu” . Seurasi pitkä hiljaisuus.
-anteeksi isi
-saat anteeksi
Ja vielä hetken hiljaisuuden päästä Unna lupasi ettei enää koskaan sano noin rumasti. Noh, fakta on että kyllähän sieltä vielä jotain joskus tulee mutta hyvä näin.

Nyt puolentoista tunnin nukkuman menon jälkeen vetäydyn lukemaan Amnestyn uusinta lehteä. Illan otsikko on Tehosekoittimen biisistä. Itse en tunne juurikaan biisiä, mitä nyt parikertaa joskus sitten kuullut sen – eikä unnakaan osaa kuin sen kertosäkeen pienen pätkän jota se rallattelee iloisesti pitkin käytäviä: PILLITÄ ELLI PILLITÄ:) terveiset vaan kaikille tehari – fanille.

here comes the sun

"kyllä suihku virkistää helteellä" :)

Huh helettä sano jänis pakkasella:) Tänään tuli taas kesä takaisin, hikistä mutta ihanaa.

Tämä on nyt sitä aikaa mistä talvella puhuin Unnalle - sitten ei tarvii laittaa haalaria ja villapaitaa ja pitkiksiä ja...lista oli sillon loputon, mutta nyt on toisin, neiti kesäheinä paineli menemään pelkässä topissa ja kesähameessa.

Me käytiin tänään kaupassa ja sitten se tapahtui - ensi kerran minuun tepsi se "isi jooko"-katse. Kyse oli vaaleanpunaisesta prinsessa mekosta. Unnalla on jo pari prinsessamekkoa thaimaasta (jotka minun kaveri ystävällisesti toi), mutta nyt on niin kova prinsessa kuume, että päätin antaa periksi. Ensimmäinen Unnan vaate suoraan kaupasta pitkään aikaan, suosin mielummin kirppareita. Laitan menkosta tänne kuvia myöhemmin.

Sitten kaupasta kotiin kävellessä, Unna kysyi että ollaanko merirosvoja

-ollaan vaan, mitäs me etsitään

-no niitä aarteita

-ahaa, no mikäs minun merirosvonimi on?

-no sinä olet tietysti se kapteeni

-selvä, mikäs sinun merirosvonimi on

-höh, no tietysti prinsessa ruusunen

Ja sitten katsottiin kaukoputkella kauas aarre saarelle:)

Minulla on kova kisailu vietti ja niin on Unnallakin, koko matka hoidosta kotiin juostiin tänään kilpaa. Yhteen toiseen kisaan minäkin osallistuin - nimittäin sellaiseen että koko kuukauden ajan jokainen blogi teksti on nimetty jonkun kappaleen mukaan. No päätin hieman jatkaa tätä ideaa ja kirjoitan nyt seuraavan kuukauden ajan otsikoiksi minun ja Unskin yhteisiä suosikki biisejä. Kaikki eivät ole lastenlauluja - meillä kuunnellaan paljon erillaista musiikkia ja hyvä niin, monipuolinen musiikki vahvistaa luovuutta.

Nyt nukkumaan ja huomenna lisää aurinkoa.

-pjc-

Pom pom pom:)

Kesäreissu - paras reissu:)

Seuraavana Kitee. Neljän ja puolen tunnin junamatka alkaa häämöttää loppuaan. Juhannuksen viettoon oli tullut muutama muukin, jopa siinä märin että juna oli loppuunmyyty viimeistäkin (lattia)paikkaa myöten.



Muistan miten vielä vähän aikaa sitten Unna vierasti täällä kaikkia. Oikeastaan vaan minun veljeni mursivat tuon vierastuksen muurin. Mutta nyt on toisin, hyvä jos edes vilauksen nään tytöstäni.
Ja lopulta auto on perillä. Mummola - täällä on leipää ja sirkushuveja. Mummolassa saa syödä aina hyvin. Niin myös nyt. Ja sitten ovat ne sirkushuvit - pääosassa tänään 4,2 metrinen trampoliini. Näitä Unna ei aiemmin ole päässyt testaamaan ja nyt onkin työn ja tuskan takana saada tyttö edes syömään. Pom pom pom pom:)



Ja sitten on se kokko. Unna käy yleensä siinä klo 21 nukkumaan, mutta nyt kello on jo puoli kaksitoista ja väsymyksen merkkejä ei ole näkyvissä. Ja sitten viimein koittaa se hetki - kello lyö puolenyön ja kokko sytytetään. Voi sitä hypnotisoitunutta katsetta mikä pikku tytön silmissä on, kun isot pojat heittävät puita kokkoon. Olen minä isompia kokkojakin nähnyt, mutta juuri nyt kun lampi on ihan tyyni ja sylissäni istuu maailman ihanin pikku väkkärä - tämä on ehkä paras juhannukseni.



Hieman jännitin junamatkaa takaisin, mutta lopulta ihan turhan. Unna kun näyttää ottavan nykyisn aika rennosti tuon matkustamisen:)




-pjc-

Kohti mummolaa

Lapsena tuntui siltä että kesä kestää sata vuotta!! Ainakin minusta tuntui siltä, ja silloin tuntui että juhannus on ihan keskellä kesää - ja eihän se olekkaan:( toisaalta hyvä niin, sillä kesä jatkuu pidempään, mutta samalla koko juhannuksesta hävisi tietynlainen taika.
Noh Unna ei paljon taikoja mieti. Pakkailen juuri meille rinkkaan tavaroita mummola reissulle. Käyn liian harvoin kotona ja silloin kun Unnan kanssa menen sinne niin minulla on aina, ihan aina liikaa tavaraa mukanani. Noh tällä reissulla mennään ihan minimi varustuksella. Unna nappasi aurinkolasit päähän ja sanoi ettei muuta tarvitse. Niin, kaipa minäkin otan nuo hieman pölyttyneet aurinkolasini ja olemme valmiit:) keep it simple!

Tänään katsoimme heinähatun ja Vilttitossun (jälleen), minulle tämä oli vasta toinen kerta, Unna taitaa vetää jo toista sataa katselukertaa. Se on leffojen kanssa vähän niinkuin minä levyjen, hyvästä ei malttaisi luopua. Jos sinulla on joskus lapsia tai lapsenmielinen olo niin kannattaa katsoa tuo elokuva - on oikeasti hyvä kotimainen pätkä.
Huomenna sitten junaan ja mummolaan, ja kuten arvata saattaa niin leikkivaunu kutsuu. Ehkä siinä on osa sitä Unnan kesätaikaa - minulle se on metsä ja tyyni ilta laiturilla.

Unna hyppäsi taas sängystä, juuri ennen nukahtamista (tästä alkaa tulla tapa). Minä istuin lukemassa kirjaa kun syliini lennähti sukka "voidaan isi ottaa tämä sukka mukaan niin Pirjo-mummi voi sitten korjata sen - Pirjo-mummi on aika taitava korjaamaan sukkia". Niinpä niin, sitten pienet jalat kipittivät nukkumaan. Taisimme juuri saada viimehetken lisäyksen matkatavaroihin. Kaksi aurinkolasia ja reiällä varustettu heppa-sukka.

-pjc-

"Eihän possu voi nukkua hyllyssä!!!"

Siitä on jo vuosia kun muutin kotoa pois. Silti sitä vaan muistaa jotain omien vanhempien sanontoja ja ilmeitä - ja mikä hauskaa, ehkä jopa yllättävää, niin sitä huomaa itsekkin toistelevansa Unnalle jotain ihan samoja asioita. Sanontoja ruokapöydässä ja nukkumaan mennessä.
Ja niin kai se on että sen lisäksi millaisen mallin vanhempamme antavat meille aikuisesta, antavat he kuvan myös vanhemmasta. Toisaalta ihan itsestään selvä ajatus, mutta tänään minä siihen kuitenkin havahduin.

Muistatko kun lapsena illoissa oli jotain taikaa, oli iltasatua ja laulua ja mitä kullakin. Ja koska ne olivat niitä kivoja juttuja, niin niitä olisi vain halunnut jatkaa, eikä käsite nukkumaan meno ajasta- ollut millään lailla järkevä, koska eihän silloin nukuttanut. Ainakaan omasta mielestä.
Unna on löytänyt saman ilon nyt:). Illat menevät nopeasti mutta uneen pääseminen tuntuu ylivoimaiselta pikku hyrrälle. "Isi, tule vielä tänne, minulla on asiaa....isi, miksi kaikki talot ei voi olla samanlaisia...isi minä toivon joulupukilta vaaleanpunaisen prinsessa linnan ja mekon ja kengät ja ja ja...isi voisitko vielä kerran tulla peittelemään...isi nähdään aamulla.." Juttua tulee kun pienestä matkaradiosta. Jostain sitä energiaa vaan tulee sopivasti tässä klo 21 pintaan.
Tänä iltana suurin huoli oli possusta joka oli hyllyssä "eihän se voi tuolla nukkua - anna se minun viereen" ja tämä siis juuri sillä hetkellä kun ehdin jo ajatella että no nyt se nukku-matti tuli.
Joskus sitä jopa hieman turhaantuu siihen ravaamiseen, mutta se hetki kun huoneesta kuuluu pientä tuhinaa ja maailman ihanin tyttö on rutistanut tyttö-kilpikonnan kainaloonsa - sillä hetkellä kaikki murheet katoaa. Ja jos jotain tässä maailmassa on täydellisen kaunista, on se nukkuva lapsi.

Mitähän tarinoita sinä kerrot huomen illalla?

-pjc-

Hän on täällä tänään

Taas on kulunut viikko ja pienten jalkojen tepsutus täyttää meidän kodin lattiat. Hän on täällä tänään:) On aika jännää miten nopesti oma tyttö kasvaa, tuntuu että viimeksi kun nähtiin niin hän oli pikkuinen ja nyt (huom. viikossa) tilalle on tullut reipas ja touhukas tyttö. Ehkä se on sitä että vanhemmat kuvittelevat lapsensa jollain tavalla aina pieniksi , ja kohta sitä sitten seisotaan koulun pihassa. Voi että menee nopeasti:) no onneksi siihen on vielä aikaa.

Mutta mistä on pienet tytö tehty - tai tarkemmin, onko niillä joku salainen koulu mitä ne käy ja missä ne oppii sen "isi kulta, voitaisiko ostaa mansikoita" katseen. Tänään minä näin sen ensi kerran - pienet nappisilmät ja se koko olemus. Ja kyllä, nyt kun tyttöni ei osaa vielä lukea niin voin tunnustaa että kyllä sillä katseella paljon saa isiltä läpi. No vielä selvittiin ilmankin mansikoita:). Mutta mielenkiintoisia toiveita sain kyllä kuulla. Olimme siis lähikaupassa joka sattuu olemaan kohtalaisen suuri putiikki ja tarjolla on kaikkea ruuasta ruuvimeisseliin. No ruokaostokset oli kerätty koriin ja matkalla kassalle Unna pysähtyi ja nappasi käteensä miesten bokserit, kokoa XL "Tälläiset pikkuhousut minä toivon Pyrylle(Unskin hoitokaveri)". Niin, eipä tulisi minulle heti mieleen toivoa jotain tuollaista. Mutta sellainen se lapsen mieli on, iloitsee myös siitä mitä toinen saa - ehkä meillä aikuisilla on joskus opittavaa lapsiltamme.

Iltapala pöydässä Unna tuumi pitkään ja kun kysyin mitä mielessä niin hän sanoi "toivottavasti minä kasvan pian isoksi tytöksi niin sitten voin tanssia ihanassa mekossa". Toivottavasti sinä et kasva liian nopeaan, minä kun haluaisi nauttia jokaisesta pienestä hymystäsi ja ajatelmistasi.

- tähän olisin halunnut lisätä kuvan nukkuvasta prinsessasta, mutta en tohtinut häiritä uneksijaa-

-pjc-

Mustikkarumpu

"kaikkea kivaa löytää kun siivotaan kaappeja"

Tänään tihkutti vettä kun hain Unnan hoidosta. Meillä ei ole tällä kertaa rattaita mukana joten pienen matkan hoidosta kotiin taitamme niin, että Unna tulee istumaan harteilleni. Sieltä näkee kuulema jäätelöauton ja paljon pieniä koiria. Kummasti se 20 cm korkeutta tuo lisää näkökulmaan.

Unna rummutteli päätäni ja pyöritteli hiuksiani, matkatessamme kotiin. Sitten ihan yht'äkkiä hän kiljaisi "kaasua isi, kaasua, mennään kovempaa!!"
- No en minä hirmuisen paljon kovempaa pääse kun sinä olet siellä kyydissä.
- Pääsetpäs!! Minä rummutan sinulle vauhtia tällä mustikka rummulla.
Unna yhdistää värin marjoihin ja hedelmiin, milloin minun hiukseni ovat mustikan väriset ja milloin punainen kynä on mansikkakynä.

No siinä sitten hiukan nopeutin vauhtia, ja rupesin samalla kuuntelemaan, että mitähän laulua se Unna tapailee - ja sitten se lähti, hyvin tyttärelleni tyypilliseen tapaan, täysillä mitään sääästelemättä. "Pois mummot ja vaarit alta, tie näyttää kapealta, mittari näyttää kahdeksaakymppiä jarrut on eeeepäkunnossa - IIIIIIKKK!!" Kyllä siinä viereisellä bussipysäkillä päät kääntyivät ja ihmisiä nauratti. Niin nauratti minuakin ja arvaa vaan miten se yllytti Unnaa laulamaan vielä kovempaa. Siellä se keikkui, piti kiinni minun hiuksistani ja ruskean kesähatun alta lauloi, sen minkä pienestä tytöstä lähti.

Taitaa olla tulossa laulaja tästä tytöstä, sitä en tiedä mistä se ne geenit on perinyt, ehkä äidiltään tai kummeiltaan - jos se vaan on mahdollista.

Miksi miehillä on karvoja jaloissa?

"Isi, miksi miehillä on karvoja jaloissa ja tytöillä ei?" Niin, nyt näitä kysymyksiä sitten alkaa sataa. Minun tyttöni on kolme ja puoli. Maailman ihanin tyttö Unna. Hän on vuoro viikoin luonani ja vuoroin äidillään. Vasta äsken hän oli sellainen pienen pieni paketti, ja nyt tuossa viereisessä huoneessa, jossa on punainen seinä - nukkuu pikku prinsessa joka tuntee jo pyörällä ajon salat. Niin se aika vaan menee.
Tähän blogiin siis kerron seikkailuistamme, ja niistä mitä ihanimmista oivalluksista joita tyttöni keksii. Toivottavasti ne tuovat hymyä ja iloa sinulle, edes ripauksen siitä mitä ne tuovat minulle.