Hän on täällä tänään

Taas on kulunut viikko ja pienten jalkojen tepsutus täyttää meidän kodin lattiat. Hän on täällä tänään:) On aika jännää miten nopesti oma tyttö kasvaa, tuntuu että viimeksi kun nähtiin niin hän oli pikkuinen ja nyt (huom. viikossa) tilalle on tullut reipas ja touhukas tyttö. Ehkä se on sitä että vanhemmat kuvittelevat lapsensa jollain tavalla aina pieniksi , ja kohta sitä sitten seisotaan koulun pihassa. Voi että menee nopeasti:) no onneksi siihen on vielä aikaa.

Mutta mistä on pienet tytö tehty - tai tarkemmin, onko niillä joku salainen koulu mitä ne käy ja missä ne oppii sen "isi kulta, voitaisiko ostaa mansikoita" katseen. Tänään minä näin sen ensi kerran - pienet nappisilmät ja se koko olemus. Ja kyllä, nyt kun tyttöni ei osaa vielä lukea niin voin tunnustaa että kyllä sillä katseella paljon saa isiltä läpi. No vielä selvittiin ilmankin mansikoita:). Mutta mielenkiintoisia toiveita sain kyllä kuulla. Olimme siis lähikaupassa joka sattuu olemaan kohtalaisen suuri putiikki ja tarjolla on kaikkea ruuasta ruuvimeisseliin. No ruokaostokset oli kerätty koriin ja matkalla kassalle Unna pysähtyi ja nappasi käteensä miesten bokserit, kokoa XL "Tälläiset pikkuhousut minä toivon Pyrylle(Unskin hoitokaveri)". Niin, eipä tulisi minulle heti mieleen toivoa jotain tuollaista. Mutta sellainen se lapsen mieli on, iloitsee myös siitä mitä toinen saa - ehkä meillä aikuisilla on joskus opittavaa lapsiltamme.

Iltapala pöydässä Unna tuumi pitkään ja kun kysyin mitä mielessä niin hän sanoi "toivottavasti minä kasvan pian isoksi tytöksi niin sitten voin tanssia ihanassa mekossa". Toivottavasti sinä et kasva liian nopeaan, minä kun haluaisi nauttia jokaisesta pienestä hymystäsi ja ajatelmistasi.

- tähän olisin halunnut lisätä kuvan nukkuvasta prinsessasta, mutta en tohtinut häiritä uneksijaa-

-pjc-